Tänään siinä sitten alkulämmöillä huomasin jotain kadoksissa ollutta; suupielet nousi korviin, hyvä musiikki soi kuulokkeista ja juoksumatolla askel oli kevyttä. Huikeeeeeeta; tää tuntuu super hyvältä!
Vatsapäivä oli tiedossa; siinä sitten hieman hullun näköisenä (ja varmaan oloisenakin) pistelin tehden reilu 500 vatsalihasrutistusta yhteensä. Jumalaaaare; viä enemän nousi suupielet ylöspäin, hiveli varmaan jo korvalehtiä, kun tajusin kuinka suuren edistyksen kyseisen lihasryhmän kanssa olen harpannut eteenpäin :) Eipä tästä nimittäin viä mahottoman montaa aikaa ole, kun 3 x 15 (=45) rutistustusta tuotti tuskaa ja ärsytystä. Nykyään se ei oikein riitä edes lämmittelyksi... :)
On tässä tullut funtsattua viime päivinä myös sitä, miten huikeeta on, että liikunta on saapunut mun elämään hyvinhyvinhyvin vahvasti jälleen. Se on tuonut mulle älyttömän kunnon, niin fyysisesti kuin henkisesti. Enpä varmasti ole koskaan elämässäni ollut aikaisemmin näin kovassa kunnossa :) Tuntuupa hienolta sanoa tuo ääneen ja varsinkin kun tiedän tämän olevan vasta alkua. Olen jo nyt ylpeä itsestäni. Jo tässä vaiheessa.
Tuntuu älyttömän hienolta olla lapsilleni esimerkkinä. Heidän puheistaan selkeästi kuuluu "ylpeys" äidin touhuista.. "Äiti, sä varmaan jaksat nostaa enemän jaloilla kun toi!". "Äiti on kaunis, sillon iso hauis". Kaikkea hassua sitä nuo mun mussut keksiikin.. :) Olen myös huomannut oman ruokavalionikin vaikuttaneen positiivisesti lapsieni syömisiin. Niin no, pahahan se tiätty heidän on olla syömättä terveellisesti, koska minähän ne ruoat sieltä kaupasta tuon. En. En tuo roskaruokaa, meillä ei popsita nakkeja huikopaloiks eikä vanukkaita iltapalaks. Lapset syövät pääsääntöisesti minun ruokavalioni mukaisesti, paljon proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja sopivassa määrin. On hienoa huomata heidän osaavan jo itse tehdä valintoja ruokien suhteen. Tällä tarkoitan kaupassa käyntiä; "Mä haen leivän, siis ruisleivän, koska se on terveellisempää" tai "Äiti, mun tekee mieli suklaata! Ostetaan appelsiinia, se auttaa siihen". Toki molemmat mussukat odottavat innoissaan perjantaita ja karkkipäivää. Hyvä näin, kyllä makeeta pitää lapsen elämässä hieman olla, mutta sokeripitoiset herkut ei kuulu jokaiseen päivään.
Kattokaapa muuten muropakettien kylkiä. Itse järkytyin kun pakettien tekstit alkoi kiinnoataan ja aloin seuraamaan mitä meillä syödään. No, enään ei syödä niitäkää! Eli katsokaa tarkkaan. 100g suklaamurojakin joissain merkeissä sisältää yli 20g sokeria. MOROOOO! Sokerihumalalla ei oo kai kauheen viisasta aloittaa ja lopettaa lasten päivää.
Mun suuuuurin himoni on Tehon proteiinipatukat. Banaanin makuiset. Voi viude, voisin elää vaikka vain pelkillä niillä.. :P
Eipä mulla kai muuta tälle ehtoolle.. ;)
Nautitaan tekemisistämme, iloitaan onnistumisistamme ja opitaan epäonnistumisistamme. Toteutetaan unelmia ja uskotaan itseemme. Rohkaistaan, kannustetaan ja iloitaan toisen unelmista ja saavutuksista.
♥ Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti