Kuten otsikko jo kertoi; tulin kertoon kaverin merkityksestä salilla.
Aikaisemminhan mä olen yksinäni käynyt treenaamassa, mutta nykyään mullon hyvä ystävä mukana aina mahdollisuuksien mukaan (n. 2-4 kertana viikossa). Kyllä sillä todenteolla on älytön vaikutus onko siellä yksin vai jonkun kanssa. Juu ei, ei me siellä keskustella jonninjoutavia koko 1.5 tuntia vaan me todenteolla treenataan. Toisella kun alkaa jutun kertominen kestään sarjojen välissä, niin toinen osaa sanoa "Jahas, tehääs sitten seuraavat sarjat, että päästään poieskin". Ja mikäs sen mukavempaa aloittaa taas sarjaa hymyssä suin, kun heittänyt parit hyvät läpät välissä :D No joo.. tänään en tehnyt hymyssä suin takaolkapää treeniä vaan kyselin onko pakko tehdä?? :D oli. Ja niin sitä tarttu painoihin ja nosteli :)
Kerron muutaman lauseen tuosta minun ystävästäni. Lähinnä sali asioita silmällä pitäen... ;) On se hulvattoman hyvä tyyppi muutenkin, mut ehkä pysyttelen nyt kuitenkin vain asiassa. Ainakin suurinpirtein.
Elikkäs, tällä hetkellä hän treenaa toisella tekemälläni ohjelmallani hänelle. Ekaa ohjelmaa hän teki itsekseen salilla ja nyt tämän toisen (aloittanut viikko sitten) kävimme yhdessä joka treenin läpi ja yhdessä treenaamme mahdollisuuksien mukaan parista kerrasta eteenpäin per viikko, kuten alussa kerroin.
Ihailen suunnattoman paljon hänen sisuaan ja tahtoa sekä periksiantamattomuutta. Juma, muija tärisee ja puree hammasta ja verisuonet melki katkee päästä, niin ei. Ei anna periks ja jätä sarjaa vajaaks vaan jostain kummasta (en todella tiädä mistä) se kerää ne voimat ja tosiaan "vaikka henki menis -periaatteella" tekee loppuun. Siis huh huh. Teidän kaikkien pitäs oikeesti nähdä. Jumaleisson. Huikee! Käsittämätön! Kertaakaan se ei ole jättänyt mitään kohtaa vajaaks, vaikka nyt ihan oikeesti puhutaan vähän rankemman luokan treeneistä, painottaen että hänellä ei ole mitään monen vuoden salitaustaa takana. Rohkeesti rohkenee lisätä painoja lisää ja niin vaan homma hoituu, vaikka kirjaimellisesti, täristen. Kertaakaan en ole kuullut valittava (johtuuko siitä että mullon kuulokkeet aina välillä päässä), ei vaan ;) mutta innolla lähtee seuraavia sarjoja painaan läpi, vaikka todella näkee, että voimat alkaa oleen aika lopussa. Uskomaton. Mä olen kyllä enemän kun 390% tyytyväinen kun huomaa, ettei se ohjelman suunnittelu mennyt turhanpantiks jonnekin, vaan tää nainen kyllä pistelee meneen ja helvetinmoisella vaihteella. Ei o mikää kakstahti mopo, vaan jäätävä turbo joka ei hyydy, vaikka lähes koko koneiston polttoaineet on jo loppu. Hitto että ootan innolla et menee muutama kuukausi eteenpäin, koska voin luvata, että muutokset kehossa tulee oleen todella huikeet tuollaisella tahdolla! (Voisin yrittää ruinata kuvaa nyt ja muutaman kk päästä muutoskuvaa.. ;) Siinä on siis kertakaikkiaan ihminen joka pystyis reenaan ittensä vaikka kehonrakennus kuntoon, jos sitä haluaisi.
...silmät alkaa lurppaan kiinni, joten vedetään välillä unta palloon ja jatketaan huomenna juttuja :)
♥ Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti